Ensihoidosta ja Montusta

Mikä on kun ensihoito tuntuu tulevan ylös kurkusta ja korvista? Poskionteloissakin sitä jo on ja myös otsaontelo tuntuu täydeltä. Nappaus prosentti on huikeat 27.4.

Siinäpä hyvä lähtökohta alkaa kirjoittamaan…

Toisena etätehtävänä piti suunnitella uusi ensihoitoyksikkö omalle alueelle. Tarkoitus oli että yksikkö olisi taloudellisesti kannattava. Aluksi tehtävä tuntui vaikealta, kun mistään ei oikein saanut tietoa yksikön kustannuksista. Päätin sitten soitella alueeni pääkallopaikalle ja sieltähän alkoi apua tulemaan. Juttelin ihmisen kanssa, joka on pyöritellyt kustannusarvioita päätyökseen jo jonkin aikaa. Sain häneltä summittaisia laskelmia ja mm. selvityksen miten palkkakustannukset muodostuvat. Näitä sitten sovelsin parhaan kykyni mukaan suunnittelemaani yksikköön. Menojen lisäksi täytyi tietenkin kartoittaa tulojakin. Siinä piti laskea korvaus lähtövalmiudesta, kelan maksut suoritetuista tehtävistä, tulot hoitolaitossiirroista ja potilaan maksamat omavastuuosuudet. Tarpeeksi isolla valmiusrahalla yksikön saa tuottamaan, mutta muihin kustannuksiin ei juurikaan pysty vaikuttamaan.

Tämä lähiopetusjakso alkoi hätäkeskusasioilla. Kävimme läpi hätäpuhelun vastaanottamista, elvytysohjeita joita häkepäivystäjät antavat ja kuuntelimme muutamia esimerkkinauhoja. Todella monenlaisiin tilanteisiin häkepäivystäjätkin joutuvat. Nyt jotenkin paremmin ymmärtää millaisia valintoja päivystäjät joutuvat tekemään ja hyväksyy ne tehtävät, jotka joskus kentällä ollessa tuntuvat “turhilta”. (Ei vaiskaan, oikeasti sitä klo 4 aamuyöllä tulevaa D774 ei tahdo ymmärtää vieläkään)

Tänään perehdyimme virheisiin. Eli siihen miten virheitä hallitaan työntekemisessä, sillä jokainenhan niitä tekee. On olemassa mm. Haipro työkalu, jolla virheet saadaan työyhteisön tietoisuuteen ja näin toimintatapoja ja kulttuuria saadaan muokattua turvallisemmaksi. Oman asenteen merkitystä painotettiin myös. Lisäksi heräteltiin kavereita huomaamaan, että jos virhe aiheuttaisi ongelmia meidän omalle turvallisuudelle olisimme huomattavasti tarkempia työntekijöitä, mutta meidän alalla yleensä kärsijänä on “vain” potilas, jolloin virheitä jostain syystä siedetään paremmin. 10% potilaista joutuu virheiden uhriksi ja yhteiskunnalle tämä maksaa 450 milj. €/vuosi. Tällä summalla voisi pitää pystyssä paria kohtuu kokoista sairaalaa. Kannattais siis todellakin tehdä jotain.

Huomenna keskitymme työyhteisön ongelmien hallintaan, työnohjaukseen ja defusingistuntoihin. Omalla työpaikalla oli tarkoitus jokin aika sitten aloittaa työnohjaus työterveyshuollon toimesta, mutta huomattiin ettei olekaan rahaa ja asia unohtui. Defusing asia on onneksi saatu markkinoitua organisaatioon ainakin joillakin alueilla hieman paremmin ja sitä on totuttu käyttämään. Toki istuntoja voitaisiin järjästää vieläkin enemmän, mutta hyvään suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Ehkä ongelma työnohjauksen ja defusingin järjästämisessä on siinä, ettei niiden vaikuttavuutta ole helppoa seurata. Emme esimerkiksi pysty sanomaan kuinka paljon nämä toiminnat vähentävät sairaslomia tai parantavat työssä viihtyvyyttä. Emme myöskään tiedä mitä vaikutusta niillä on työmotivaatiolle ja sitä kautta tuottavuudelle. Jospa huominen päivä antaisi vastauksia näihinkin asioihin. Kaiken toiminnanhan tulisi perustua evidenssiin, niin ehkä huomisen jälkeen osaan perustella miksi vaikkapa työnohjaus jossakin tilanteessa on perusteltua.

Katsotaan kuinka käy.. tässähän alkaa ensihoitokin taas innostamaan ja tunteen palo löytymään!

Laitetaanpa taas päivityksiä. Oli nimittäin tuossa päivänä muutamana tullut sähköposti, joka hetkeksi veti meikäläisenkin mietteliääksi. Postissa ilmoitettiin mitä shp:n kordinaatiotyöryhmä oli suuressa viisaudessaan päättänyt. Pelan aluetta ensihoidon tuottajana oli supistettu aika ronskisti, noin yhteen kolmasosaan aikaisemmasta suunnitelmasta.

Eihän siinä mitään, yksityisetkin pystyvät palvelun tuottamaan, mutta ihmettelen sitä intoa, mikä koordinoijilla on alkaa kilpailuttamaan toimintaa. Ei ne kilpailutukset ainakaan aikaisemmin ole kovin kivuttomasti menneet, kun valituksia on tullut valituksien päälle. Luulisi olevan helpompiakin teitä. Toisaalta ymmärrän säästöpaineet, mutta mistä ne säästöt otetaan jos palvelu on sama? Palkoista? Kuljettamalla kaikki?

No faktaahan on, että jos kilpailutetaan niin pelastuslaitos ei siinä leikissä ole mukana. Aikaisemmin oli myös suunnitelmissa h+p autot koko alueelle. Nyt oli p+p nostanut päätään. Muutamia h+p autoja oli toki jätetty malliksi. Mielenkiintoista on nähdä miten tulevat kenttäjohtajat sitten suhtautuvat tilanteeseen, jossa h+p 24/7 lähtee viemään C774:sta isoon sairaalaan ja kuntaan jää p+p varallaoloon. Nouseeko p+p välittömään lähtövalmiuteen, vai lähteekö se mahdollisesti kuljettamaan potilaan ylitöinä. Eikö kuitenkin perustehtävänämme ole tavoittaa se A tai B potsku mahdollisimman nopeasti hoitoyksiköllä?

Koordinaatiotyöryhmä koostuu kuntapäättäjistä. Jos kuntapäättäjät kerta ajavat kuntansa asiaa, niin minkähän vuoksi he ajavat alueillensa p+p yksiköitä h+p:n tilalle? Samalla he vaativat huonompaa lähtövalmiutta ja kilpailutusta. Yhteen kuntaan esim. ollaan perustamassa yksikköä, joka on aina 15 min. lähtövalmiudessa. Ehkä päättäjät haluavat turvata oman kuntansa yksityisen palveluntuottajan bisneksen tulevaisuudessakin. Se ei valitettavasti kuitenkaan onnistu, koska kilpailutus tehdään isoilla alueilla ja SHP:n mukaan alihankinta on kielletty. . Uuden terveydenhuoltolain tarkoitushan on nimenomaan parantaa ja yhtenäistää palvelua.

Tuo aikaisempi teksti on ollut itselläni luonnoksena ja en ole sitä viitsinyt aikaisemmin julkaista. Kirjoitin sen joskus kuukausi sitten. Nyt asia on nytkähtänyt taas eteenpäin. Palvelutasopäätös 2.0 on ollut kunnissa lausuntakierroksella ja shp:n hallitus on sen käsitellyt ja aikoo ehdottaa valtuustolle päätettäväksi. Toivottavasti valtuusto asian hyväksyy. Palvelutasopäätöksessä shp on jaettu kuuteen alueeseen, joista neljä kilpailutetaan. Tulevaisuudessä autot tulisivat olemaan h+p yksiköitä, mutta aluksi on muutaman vuoden siirtymä aika jolloin alueella on myös p+p autoja. Mielestäni kokonaisuudessaan palvelutasopäätös on järkevä, vaikka se lisääkin kustannuksia jonkinverran.

On vierähtänyt kuukausi ja olen nyt toista lähiopetusjaksoa Kotkassa. On siis aika laittaa uutta merkintää tännekin.

Edelliseltä jaksolta saimme tehtäväksemme perehtyä omien alueidemme ensihoidon organisaatiokaavioihin. Tehtävässä oli tarkoituksena esittää hallinnollinen ja operatiivinen organisaatio vuokaaviona. Työkaluna sai käyttää esim. PowerPointtia. 

PowerPoint ei ole minulle mikään tuttu ohjelma ja välillä tuntui, että en saa laatikoita oikeille paikoilleen millään. No tuloskin oli kyllä sen näköinen. Monella vuokaaviot olivat selkeitä ja niistä oikeasti näki miten ensihoito on erialueilla järjästetty. Toisilla tuotokset olivat hieman vaatimattomampia.

Kaikki tehtävät ovat vapaasti kurssilaisten luettavissa yhteisessä Moodle-oppimisympäristössä, mutta yhteisesti kävimme niistä läpi neljä. Keskustelu oli vilkasta eri mallien pohjalta jopa siinä määrin, että opettajan piti hiukan toppuutella päästäksemme eteenpäin. Sen ainakin opin että vuokaavio on isossa organisaatiossa välttämätön, jotta johtosuhteet ja työtehtävät selviävät kaikille tasoille organisaatiossa. Oli ihmeellistä huomata että joissakin organisaatioissa oli laatikoita joista ei mennyt yhtään viivaa koko muuhun organisaatioon. Toisin sanoen heillä ei ole alaisia, ei oikein suoranaista esimiestäkään, eivätkä he tunnu linkittyvän organisaatioon mitenkään. Miten tällainen on mahdollista? Onko työnkuva liian hämärä vai pidetäänkö näitä henkilöitä vain organisaation lemmikkeinä? Tehokkainta olisi kaikkien kannalta, jos jokainen tietäisi mikä tehtävä hänellä organisaatiossa on. Myös muut voisivat näin käyttää jokaisen osaamista hyödyksi omassa työssään ja päällekkäiset tehtävät vähentyisivät.

Ensihoito-organisaatio ei ole niitä yksinkertaisimpia muodostettavia. Pitää sovittaa yhteen kuntapäättäjät, sairaanhoitopiirin johto, ensihoitokeskukset lääkäreineen ja kenttäjohtajineen sekä palveluntuottajina yksityiset ja pelastuslaitokset. Lisäksi tulevat kyytijullit eri tasoilla. Ehkä eniten kävimme keskustelua kenttäjohtajien sijoittumisesta organisaatioon ja siitä mikä heidän tehtävänsä tulee olemaan. Jos he ovat sairaanhoitopiirin palkkalistoilla, ei heillä ole vastuuta yksiköiden rutiinien pyörittämisestä. Pitääkö siis pelastuslaitosten palkata kuitenkin esimiehet vuoroihin hoitelemaan nämä asiat ja jos pitää, niin pystyisivätkö he suoriutumaan samalla kenttäjohtajankin hommista? Tässä vaiheessa aika vaikea vastata, mutta mielestäni olisi hyvä jos vuorossa olisi aina joku jolla olisi selkeästi vastuu paletin pyörittämisestä.

Operatiivinen organisaatio on jotenkin helpompi hahmottaa kuin hallinnollinen. Operatiivisella puolella on selkeämmin esillä johtosuhteet ja eri portaita on myös vähemmän. Koko maata ajatellen operatiivinen puoli on huomattavasti yhtenäisempää kuin hallinnollinen. Karkesti sanottuna Laurit johtavat ja muut tottelevat.

Oman tehtäväni pohjaksi soittelin sairaanhoitopiiriin palvelutasopäätöstä valmisteleville henkilöille. Oli yllättävää kuulla, ettei heillä ole tehtynä minkäänlaista vuokaavioluonnosta. Olisin olettanut sen olevan ensimmäisiä tehtäviä, mutta erehdyin. Ehkä erilaiset palvelun saatavuuteen liittyvät asiat ovat menneet johtosuhteiden miettimisen edelle tai asia tuntuu niin itsestään selvältä että siihen on turha käyttää aikaa. Auliisti sieltä kuitenkin vastattiin ja muistutettiin että kaikkien yläpuolella on sitten presidentti ja taustalla EU omine organisaatioineen. Onneksi sitä ei tarvinut tehtävään selvittää.

Eilisen luennoilla käytiin läpi työlainsäädäntöä ja työsuojelua. Luennoitsija oli ison sairaalan turvallisuuspäällikkö ja luottamusmies. Käytiin läpi myös työ- ja virkaehtosopimuksia. Ajatuksia heräsi mm. määräaikaisten sopimuksien ketjuttamisesta. Käsittääkseni yksikin perustelematon työsopimus voi muuttaa pätkätyöläisen paikan vakituiseksi mikäli työntekijä haluaa asiaa viedä eteenpäin. Kandeis siis olla tarkkana molemmin puolin millaisia sipimuksia tekee.

Tänään aamupäivällä oli luennoimassa kenttäjohtaja Päijät-Hämeen alueelta. Hän kertoi omasta työstään ja siitä miten asiat on hoidettu heidän alueellaan. Lahden seudulla on kenttäjohtaja ollut toiminnassa jo vuosia, joten siellä on tehty arvokasta pioneerityötä. On hyvä että tietoa jaetaan ja toivottavasti tämä tieto on saatavissa alueilla, joissa juuri nyt näitä asioita vasta mietitään. Esimerkiksi ensihoitoon kovasti tulossa olevista ensihoidontietojärjästelmistä (Peke, MerlotMedi ja mitä näitä on) olisi hyvä saada käyttäjä kokemuksia, ennen kuin mitään hankintoja tehdään.

Päivittäiseen operatiiviseen johtamiseen saimme myös pintaraapaisun. Itse ainakin oivalsin, että ne tilanteet jolloin kenttäjohtaja oikeasti alkaa johtamaan yksittäistä tehtävää ovat todella harvassa. Pointtina tässä on se, että kenttäjohtajan on tarvittaessa oltava valmis uuteen tehtävään. Esim. elvytyksen johtajana on järkevämpää käyttää hoitotasonensihoitajaa kuin kenttäjohtajaa. Kenttäjohtaja voi seurata tilannetta taustalta ja käyttää tilaisuutta opetusmielessä hyväksi menemällä kokemattomamman hoitajan tueksi vaikkapa lääkkeisiin. Päijät-Hämeessä kenttäjohtajan työnkuva oli määritetty selkeästi. Se ei välttämättä sovi suoraan maan muihin alueisiin, mutta pohjana voisi olla käyttökelpoinen.

Kuten huomaatte sivujen tausta eli teema on uudistunut. Blogin aiheet pysyvät kuitenkin samana ja sehän lienee tärkeintä. Mielestäni aikaisempi teema oli hieman vaikeasti luettavaa ja siinä ei ollut lukijoille mahdollisuutta kommentoida tekstiä. En kyllä usko, että mitään palauteryöppyä olisi ollut tulossakaan, mutta kivahan tuo olisi jos joku silloin tällöin vaivautuisi kommentoimaan.

Ja katse eiliseen… Tämänkertaisen lähiopetusjakson viimeisenä päivänä aamupäivän luennoitsijoina toimi kaksi herraa Kyamk:n liiketalouden yksiköstä. Ensimmäinen herra luennoi organisaatiojohtamisesta, mikä näin ensihoidon näkökulmasta kuulostaa kuivahkolta aiheelta. Täytyy kuitenkin sanoa, että luennoitsija oli mies paikallaan, sillä hän todella sai ihmiset innostumaan aiheesta. Ajatuksia heräsi esim. siitä, että tarvitsemme todella organisaation ja sen johtamisen palvellaksemme parhaalla mahdollisella tavalla hädässä olevaa kansalaista. Aikaisemmin ovat monet asiat tuntuneet siltä, että ne tehdään vain organisaation vuoksi, unohtaen varsinainen tehtävämme eli ihmisten auttaminen. Hyvinvoiva ja avoin organisaatio tuottaa hyvää palvelua ja on työntekijöiden kannalta palkitseva. Tämä puolestaan tukee ja kannustaa työntekijöitä työn omaehtoiseen kehittämiseen. Syntyy siis “hyvän piiri”, missä yksi hyvä tuottaa toisen hyvän jne..

Toinen luennoitsija sai myös monelta hyvän arvion. Itselläni kuitenkin rividuunarina ensimmäinen puoli tuntia meni aivan yli hilseen. Aiheena oli henkilöstöjohtaminen, mutta mielestäni se meni enemmän yrityksen henkilöstöpolitiikan puolelle. Onko noilla muuten mitään eroa? Olen kuvitellut että henkilöstöjohtamisesta puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan yksittäisten ryhmien tai yksilön johtamista. Politiikka on enemmän suuria linjoja ja imagon luomista ulospäin. Isossa organisaatiossa, mitä pelastuslaitoksetkin tätä nykyä ovat, sekä henkilöstöjohtamista että -politiikkaa toki tarvitaan. Saisiko kuitenkin tällaiselle ruohonjuuritason duunarille helpommin asiat perille, kun opetus lähtisi katsomaan organisaatioita alhaalta ylöspäin?

Asia kuitenkin oli jälleen mielenkiintoista, kun ymmärsin miltä kantilta luennoitsija johtamista käsittelee. On tietysti mahdotonta saada puoleentoista tuntiin sisällytettyä kaikkea mahdollista johtamisesta, mutta hyvin saivat luennoitsijat koulutettavansa ajattelemaan asioita.

Pelastuslaitos ensihoidon tuottajana on hieman erilainen kokonaisuus kuin tavallinen yritys. Pelastuslaitoksen ja tietysti muidenkin ensihoidon palveluntuottajien toimintoja mietittäessä tulisi aina ja kaikkialla olla muistissa se, miksi me tätä työtä teemme. Emme tee työtä siksi, että meidän organisaatio menestyisi, keräisi voittoa, yksilöt saisivat meriittejä tai rahaa. Olemme olemassa kansalaisten hyvinvoinnin vuoksi. Jos palvelumme on huonoa, tai kultaisena ajatuksenamme on oma hyvinvointimme, olemme harhautuneet väärille raiteille. Kun muistaisimme pitää kansalaisten edun kaikessa toiminnassamme lähtökohtana, uskon, että organisaatiot voisivat olla hieman keveämpiä ja byrokratia hieman löysempi.

Monttu on vanha matalahko soramonttu, jossa kesäisin elelee muutama tavipesue ja rutosti ruutanoita. Tarkoituksena olisi saada sinne heinäreitäkin, mutta tällähetkellä ruutanat syövät heinärin poikasten sapuskan, joten heinäriäiti ei sinne tule. Tulevana kesänä ruutanasotaa käydään ankeriasrysällä. Jos joku tarvii täkykaloja, niin käyppä kuule hakemassa. Siellä niitä riittä.

Monttu ei ole valmis ja tuskin ikään tuleekaan, koska aina keksin jotain kunnostettavaa ja paranneltavaa, sillä muuten en voi rakkaalle vaimolleni niitä pitkiä päiviä montulla selittää, jos ei ole jotain aivan välttämätöntä tehtävää. Kaivinkone sinne pitäisi lähivuosina hommata, että sais rantaa hieman rikkonaisemmaksi ja oishan se mukava omistaa muutama saarikin. =)

Maksimissaan vesialaa montulle saisi 1.8 ha, mutta se tuskin ikinä toteutuu. Viimekesänä rakennettiin alueelle sauna ja siinä on toudella hyvät löylyt. Alueella on myös paikka kyyhkypellolle ja teeriä sieltä saa myös.

Tässä tällanen nopea sisäänajo montulle. Kevättä ja tapahtumia odotellessa. Lisään kuvia jahka pääsen kotio täältä Kotkasta.

Tänään oltiin taas koulun penkillä. Aamusta aloitettiin tutustumalla ensihoidonhistoriaan ja kehittymiseen aina 1900 luvun alusta lähtien. Käytiin läpi ensihoidonjohtamisen kehittymistä ja huomattiin, että ei mikään julkinen instanssi ole ollut mitenkään aktiivinen kehitystyössä, vaan edistysaskeleet ovat tulosta yksittäisten ihmisten hartiavoimin tekemästä työstä. Tämä työ on varmasti useasti kohdannut muutosvastarintaa ja jotkin asiat on pitänyt viedä läpi kyynärpäätaktiikalla, mutta nyt näköpiirissä on että työ ei ole ollut turhaa. Viimeinkin on Stm ja muut julkiset tahot heränneet ensihoidon kehittämiseen. Esimerkkinä Suomen ensihoidon jälkeenjääneisyydestä voidaan pitää sähköisen potilastietokannan puuttumista. Usa:ssa ja Kanadassa sähköinen järjestelmä on ollut käytössä kaksikymmentä vuotta. Itse olemme kuitenkin tottuneet pitämään Suomea teknologisesti edelläkävijänä.

Opintokokonaisuuteen kuuluu kehittämistehtävän laatiminen. Se on laajuudeltaan 5 op:ttä. Kehittämistehtävän miettiminen polkaistiin jo nyt käyntiin ja hyvä niin, ettei kukaan voi sanoa että tuli hieman yllärinä. Aihe tähän minulta jo löytyy, jos se ei vaan ole liian työläs. Täytyy perehtyä aiheeseen ja aloitella työtä jo hyvissä ajoin.

Tänään perehdyttiin myös erilaisiin oppimisteorioihin (varsin mielenkiintoista), aiheeseen aikuinen oppijana sekä opettamiseen. Oikeasti tämäkin herätti ajatuksia sekä keskustelua ja on tällaiselle kurssille tarpeellista asiaa. Tähän liittyen saimmekin ensimmäisen etätehtävän. Meidän täytyy kouluttaa työpaikoillamme työkavereita ja ottaa sen jälkeen palautetta vastaan. Tarkoituksenani olisi saada porukka oikeasti itse miettimään asioita, joten ajattelin pitää tällä kerralla hieman erityyppisen koulutuksen. Saas nährä miten käy. Koitan muistaa kertoa myöhemmin tuloksista.

Päivä huipentui kun edellisen kurssin yksi opiskeija tuli kertomaan kokemuksistaan kurssista ja näyttämään kuvia ja muutaman videon pätkän. Tuli tunne, että taidan olla melko kovassa porukassa ja tällaista koulutusta ei muualta Suomesta saa. Arcadakin taitaa jäädä jalkoihin, sillä vaikka luennoijat ovat pitkälle samat, on Kyamk:ssa Tetrasimut ja uusi simulaatioluokka, mitä ei myöskään muualta Suomesta löydy. Täällä on todellakin aiheeseen paneuduttu ja koulutusta kehitetty. Uskomatonta, että tällainen valmis paketti ollaan lakkauttamassa juuri kun ensihoitoon tarvittaisiin jo lain mukaankin paljon johtajia ja hyviä johdettavia. Täytyy ilmeisesti taas kirjoitella ministeriöihin.

Näillä sivuilla kirjoittelen ensihoidosta ja riistakosteikosta. Talvella ensihoito on varmastikkin enemmän pinnalla, mutta kesällä ja syksyllä kosteikka vie voiton. Koitan erotella eri aiheet, jotta sivuista saisi jotain tolkkua.